En ole oikein koskaan tiennyt tarkasti, mitä haluan tehdä työkseni. Vähän kaikenlaisia työpaikkoja on tullut kokeiltua ja jo 8 vuotta sitten suoritetut AMK-opinnot olivat nekin lähinnä pintaraapaisu vähän kaikkea: Palvelujen tuottamisen ja johtamisen restonomi, sisältäen matkailu-, ravitsemis- ja talousalaa yrittäjyyttä unohtamatta, haparoivaa palvelumuotoilua Learning by Developing-tekniikalla. En enää muista, mihin tarkalleen Service Innovation and Design liittyi, mutta siitä muotoutui kaveriporukassani ainakin hauska SID happens-sutkautus.

Kaikkea sitä.

Jatko-opinnot olivat pitkän harkinnan lopputulos

Työpaikkoja vaihtamalla olen oikeastaan vasta hahmottanut, mikä työelämässä kiinnostaa ja etenkin, mitä en ainakaan halua tehdä. Siinä sivussa töiden ohessa olen suorittanut erilaisia verkkokursseja, joista useimmista on saanut jopa sertifikaatin muistoksi. Jossain vaiheessa innostuin myös tutkimaan kansanopistojen kurssitarjontaa ja uppouduin hetkeksi etenkin englanninkielentaitoni kehittämiseen.

Viisi vinkkiä: kuinka olen selviytynyt itsenäisestä opiskelusta ja saanut kurssit ajallaan valmiiksi.

Muutaman vuoden verran ajatuksen tasolla ehti muhia haave YAMK-jatko-opinnoista, mutta kesti aika kauan ennen kuin mielessäni kirkastui, mitä minun kannattaa opiskella ja ennen kaikkea, mikä minua kiinnostaa ja motivoi niin paljon, että olen valmis kahden vuoden opiskelurupeamaan päivätyön ohella ja suostuisin myös uhraamaan tarvittaessa ilta- ja viikonloppuvapaitani koulukurssien parissa. Halusin opiskella jotain, mistä olisi hyötyä nykyisissä työtehtävissä IT-alalla ja lopullisen sysäyksen ja inspiraation lähteen löysin Mimmit koodaa-ohjelmasta.

Pari vuotta etänä liiketoiminnan teknologioiden parissa

Keväällä 2020 päädyin hakemaan Haaga-Heliaan liiketoiminnan teknologiat-koulutusohjelmaan sekä jollekin toiselle vastaavalle linjalle, jonka nimeä en enää muista. Koska k*orona, pääsykokeet järjestettiin etänä kotioloissa, joten en todellakaan tiennyt, miten valmistautua tai mitä odottaa. Fiilis oli suorastaan järisyttävä, kun sain kesällä pääsykoetulokset ja olin päässyt heittämällä sisään molemmissa hauissa! Mitä ihmettä?!

K*ronan takia ensimmäinen syyskausi alkoi etäopetuksella ja verkkokursseilla. En tainnut edes oikein tajuta opiskelevani YAMKissa, koska tekeminen muistutti niin paljon verkko- ja kansanopistokursseja, joita olin tehnyt jo aikaisemmin vuoden ajan omien kiinnostuksenkohteideni mukaan. Eniten harmitti se, että olin odottanut todella paljon verkostoitumista muiden alan opiskelijoiden kanssa, jolloin olisin saanut samalla kasvatettua kontakteja työelämän puolella, mutta etäilyn takia tulokset jäivät käytännössä täysin nollille. Itse asiassa, kävin Pasilan kampuksella tasan kerran näyttämässä henkkarit ja muuten koulunkäynti on jatkunut täysin kotioloissa.

Viisi vinkkiä: kuinka olen selviytynyt itsenäisestä opiskelusta ja saanut kurssit ajallaan valmiiksi.

Voin vain kuvitella, kuinka rankkaa tämä sama rupeama on ollut lukio- tai ensimmäisiä jatko-opintojaan aloittelevalle nuorelle, joka ei ole pystyn verkostoitumaan vielä ollenkaan ja jolla tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole alkuunkaan selvillä (jos ne eivät ole minullakaan). Kaikki sympatiani ovat näiden nuorten puolella, koska mielestäni alempia ja ylempiä korkeakouluopintoja ei voi mitenkään verrata keskenään. Minua ei esimerkiksi enää tässä vaiheessa kiinnosta pätkääkään mitkään opiskelijabileet ja ihana ystäväporukkani on vakiinnuttanut paikkansa elämässäni jo AMK-ajoilta lähtien, joten olen pärjännyt ihan kivasti yksinäisen pakertamisen parissa.

Täydellinen ajankohta opiskelulle!

Itse asiassa, mielestäni tämä k*rona-aika on ollut täydellinen ajankohta opiskelulle ja itsensä kehittämiselle! Varauduin todella rankkaan opiskelurupeamaan, jossa muu elämä ja yöunet kärsivät ja joutuisin uhraamaan lomapäiviä koulun penkillä istumiseen. Ensimmäiset kolme lukukautta ovat sujuneet kuitenkin todella smoothisti: Kun kaikki tapahtuu etänä, työpäivät, koulukurssit ja vapaa-aika on ollut naurettavan helppoa sovittaa yhteen enkä ole vielä missään vaiheessa kokenut olevani liian kuormittunut tilanteesta. Arki on ollut välillä niin yksitoikkoista, että päädyin jopa laittamaan nämä some-kanavani pystyyn, jotta pääsen purkamaan luovaa puoltani jonnekin.

Ei kurssien tekeminen kuitenkaan mitään helppoa ole aina ollut, todellakaan! Opintojen kanssa on ollut samalla todella ypöyksin ja jos kurssin aihe ei ole ollut entuudestaan tuttu tai minulla ei ole ollut siitä mitään työelämän kokemusta, hikikarpalot ovat kyllä kihonneet otsalle ja Google on laulanut, kun olen etsinyt määritelmiä kurssilla käsiteltäville ihan perustermeillekin ja miettinyt, miksi hitossa piti lähteä tähänkin leikkiin mukaan. Mutta kaikesta on kuitenkin tähän asti selvitty määrätietoisuuden ja suunnitelmallisuuden avulla.

Viisi vinkkiä: kuinka olen selviytynyt itsenäisestä opiskelusta ja saanut kurssit ajallaan valmiiksi.

Siihen nähden, että olen joillakin kursseilla ollut suorastaan pihalla ja lähtötasoni on ollut pyöreät 0, olen hämmentynyt siitä, että olen saanut kaikista kursseista 3:n tai 4:n arvosanoja. Olen kyllä tehnyt kovasti töitä ja pyrkinyt oppimaan asiat teoriatasolla, mutta en ole todellakaan saanut opinnoista sellaisia työelämän valmiuksia, että ne korreloisivat suoraan kurssiarvosanojen kanssa ja että uskaltaisin tämän tutkinnon perusteella hakea suoraan vaativampiin työtehtäviin. Olisinko oppinut vielä paremmin lähiopetuksessa muun ryhmän tukemana?

Yksipuolinen etäopiskelu ei ole kartuttanut työelämävalmiuksia

Haaga-Helian nettisivuilla koulutusohjelman kuvauksessa sanotaan, että: “Liiketoiminnan teknologiat -koulutus antaa valmiudet toimia ICT-alan vaativissa asiantuntija- ja johtotehtävissä esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisprojektien tai hankkeiden johtajana, liiketoiminnan digitalisaation suunnittelu- ja johtotehtävissä sekä konsultointi- ja koulutustehtävissä….” “Koulutuksen jälkeen valmistuneet pystyvät esimerkiksi tuottamaan liiketoiminnan tarpeita täyttäviä tietojohtamisen ratkaisuja arvioimalla ja hyödyntämällä uusia teknologioita. Lisäksi he pystyvät toteuttamaan muutoshankkeita…”

Juu, ehei!

Koen, että koulutusohjelma ei ole todellakaan antanut minulle valmiuksia hakeutua suoraan em. tehtävien pariin, etenkin kuin AMK-pohjakoulutukseni on aivan jotain muuta. Olen näistä havainnoista hieman pettynyt ja harmissani. Mitä minun pitäisi vielä tehdä, että olisin myös käytännön tasolla pätevä ammattilainen? Kuvittelin, että YAMK-opinnot olisivat kattava täsmäratkaisu osaamiseni kehittämiseen ja paikkaisi aukkoja perusymmärryksessäni, mutta olen tainnut olla hieman väärässä.

Viisi vinkkiä: kuinka olen selviytynyt itsenäisestä opiskelusta ja saanut kurssit ajallaan valmiiksi.

Suurin osa kursseista on ollut kirjallisen materiaalin sisäistämistä, jonka päätteeksi osaaminen on osoitettu kirjoittamalla aiheesta essee. En näe tässä hirveästi kosketuspintaa käytännön työelämän kanssa. Onneksi kurssit ovat sisältäneet välillä muutakin variaatiota ja hieman interaktiivisuuttakin, mutta mielestäni opiskelu on silti ollut melko yksitoikkoista.

Mikään opiskelu ei kuitenkaan mene koskaan hukkaan ja olen edelleen motivoitunut suorittamaan tutkinnon loppuun asti, mutta itsetuntoani se ei kyllä tule nostamaan tai paranna sitkeää huijarisyndroomaani. Tekkiala on kuitenkin laaja ja voihan olla, että ylempi tutkinto tulee joka tapauksessa avaamaan sellaisia ovia, joista minulla ei ole vielä aavistustakaan. Aion toki myös jatkaa itseni kehittämistä tämän opiskelurupeaman jälkeen lyhyempien verkkokurssien muodossa.

Opparivapaaviikon kautta opintojen loppusuoralle

Opinnoistani on jäljellä vielä kolme kurssia, jotka teen tulevan kevätlukukauden aikana. Opinnäytetyö on hyvin alkutekijöissään, mutta raamit on kuitenkin hahmoteltu ja hyväksytetty. Itse asiassa, työpaikkani tukee opintojani niin paljon, että olen saanut palkallisen vapaaviikon opinnäytetyön tekemiselle ja tämä opparivapaaviikkoni käynnistyi siis tänään. Kuvittelin, että olisin ehtinyt tehdä etukäteen opinnäytetyöpohjan valmiiksi, referoida pari valmista opparia ja kerätä teoria-aineistoa, mutta siis käytännössä tämä alkuviikko menee nyt näihin alkuvalmisteluihin, mikä vähän harmittaa. Onneksi sitä opparia ei tarvitse kuitenkin viikossa saada valmiiksi.

Viisi vinkkiä: kuinka olen selviytynyt itsenäisestä opiskelusta ja saanut kurssit ajallaan valmiiksi.

Uskon silti, että ehdin saada paljon aikaan tämän viikon aikana, koska voin käyttää työpäivät ja kaiken energian pelkästään opinnäytetyön parissa. Olen tainnut sanoa tämän jo aikaisemminkin, mutta minulle on aivan luksusta saada keskittyä vähän aikaan vain yhteen asiaan kerrallaan ilman, että edes työt ovat viemässä osaansa ajasta ja energiasta.

Toivottavasti pääsen vielä tulevana keväänä nostamaan skumppalasia urakan valmistumisen kunniaksi tuoreet tradenomin paperit hyppysissä, en malta odottaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.