Fiilis on ollut vähintäänkin mahtava ja huojentunut: Minä pystyin tähän yksin, vaikka välillä olikin pinna kireällä ja usko koetuksella. Ja toisinaan tuntui siltä, että en osaa yhtään mitään. Ehkä siinä rupeaman aikana sitten oppikin jotain, ja sai samalla yhden ison projektin kunnialla päätökseen…
Niin valmis kuin vain voi olla – kaikkeen!
Valmistun – mutta en koe olevani vieläkään valmis!
Olisin halunnut saada jatko-opinnoissani kerrankin nimenomaan OPETUSTA ja paneutua rauhassa oppimaan uusia asioita sen ainaisen arjen multipaskaamisen sijasta. Opetusta koen saaneeni kuitenkin harvoin ja uuden oppiminen kääntyi aika usein siihen vanhaan tuttuun Googlen kaivelemiseen…
Ajatuksia etäopiskelusta valmistumisen kynnyksellä
Opintojen kanssa on ollut samalla todella ypöyksin ja jos kurssin aihe ei ole ollut entuudestaan tuttu tai minulla ei ole ollut siitä mitään työelämän kokemusta, hikikarpalot ovat kyllä kihonneet otsalle ja Google on laulanut, kun olen etsinyt määritelmiä kurssilla käsiteltäville ihan perustermeillekin ja miettinyt, miksi hitossa piti lähteä tähänkin leikkiin mukaan…
Catch up: syksyn kuulumiset
Ja siis hei, kuinka monta kertaa nykypäivänä sitä enää saa tilaisuuden keskittyä vain ja ainoastaan YHTEEN asiaan kunnolla ilman, että siinä on edes työt häiritsemässä? Luksusta, sanon minä…