Minä se täällä vain taas kirjoittelen, heipä hei! Blogin ja Instan puolella on ollut verrattain hiljainen syksy, mikä on johtunut vauhdikkaasti startanneista syyslukukauden koulukursseista.

Töiden ja opintojen combo vetää välillä aika hiljaiseksi

Voin sanoa, että kun on silmät ristissä vääntänyt sitä kuudennetta esseetä kurssille työpäivän päätteeksi, niin ei jää enää paljoa paukkuja kirjoitella blogitekstejä, vaikkakin ehkä astetta kepeämmistä aiheista. Ja sitten sitä vielä jaksaa ihmetellä, että mihin se kaikki luovuus ja innovatiivisuus on vuosien vieriessä unohtunut, kun teininä sitä luki vielä kirjakaupalla hevosromaaneja, piirteli tuntikaupalla paperit täyteen ja jaksoi haaveilla mitä kummallisimmista asioista. No, tervetuloa aikuisuuteen! Siinä ei paljoa harmaa aivosolu enää liikahda työpäivän ja iltaopintojen päätteeksi, jos päivästä liikenee edes sitä luppoaikaa luovalle tekemiselle.

Mutta nyt alkaa olla pahin työvaihe takana! Sain tällä viikolla palautettua viimeisen tehtävän siltä kaikilta työläimmältä kurssilta, joten enää minulla on jäljellä muutama tehtävä kahdelta muulta kurssilta sekä parit itsearvioinnit, käytännössä siis jo taputeltu koko syksy ja on aivan voittajaolo! Olen jo lähestulkoon selvinnyt tästä syksystä, enkä ole edes kuollut stressiin!

Ja älkää käsittäkö väärin: Koulu on ollut todella mielenkiintoista ja motivoivaa, mutta koska elämällä olisi tarjota paljon muutakin hauskaa tekemistä, niin en pane ollenkaan pahakseni, kun nyt vapaa-aikana ehtii tehdä muitakin kivoja juttuja, kuten tuottaa sisältöä some-kanaviin. Välillä on vain pakko priorisoida tekemisiä ja laittaa ne kivatkin jutut hetkeksi hyllylle odottamaan.

Jos muuten kiinnostaa, niin olen avannut hieman tarkemmin ajatuksiani työurastani, työelämästä yleensä sekä opiskelutaustastani jo aikaisemmin tässä jutussa.

Arjessa alkaa olla taas muutakin tekemistä

Hektisten viikkojen ohella olen käynyt kuitenkin tunnollisesti salilla, jotta selkä ei sano itseään irti kesken kaiken. Olen joutunut siirtämään treenit aamuille, jotta ne tulee varmasti tehtyä, joten aamuherätysten kanssa on saanut käydä välillä kovaa kamppailua. Onneksi salilla minua ovat odottamassa ihana ohjaaja pienryhmän kanssa, joten kynnys jättää menemättä on ollut myös todella korkealla.

Lisäksi olen ehtinyt järjestää myös porukalla polttarit ihanalle ystävälleni, mikä tarjosi todella tervetullutta vaihtelua arjen keskelle. Nyt näyttää myös siltä, että muutama juhlakin olisi varmistumassa loppuvuodelle, kun niitä on niin monesti jouduttu lykkäämään tai jopa perumaan k*ronan takia. Siis niin ihanaa, aion todellakin hankkia jonkun uuden juhlamekon tai pari kauden rientoja varten! Minulla on jopa herännyt sellaisia hassuja biletyshimoja, koska olen ollut viimeksi baarissa tanssimassa pikkujouluissa 2019. Olisihan se jo aika päästä pyörähtämään taas tanssilattialla!

Ai niin, ja ehtihän tämä blogi sekä Insta-tilini täyttää kaikessa rytäkässä jo puoli vuotta. Kirjoittelin lyhyen pohdinnan aiheesta Instan puolelle.

Opparivapaa ja loppuvuosi hengitellen

Olen myös sopinut töissä alustavasti esimieheni kanssa, että kun syyskurssit on lopullisesti taputeltu, ottaisin viikon verran töistä vapaata, jotta saisin startattua kunnolla opinnäytetyön kirjoittamisen vielä tämän vuoden puolella. Ensi kevät on viimeinen lukukauteni koulussa ja se tulee olemaan varmasti samanlainen puristus kuin tämä syksy, joten haluaisin, että siinä samassa hässäkässä oppari olisi jo hyvällä mallilla. Teen opparin myös nykyiselle työpaikalleni, joten saisin kaikki vapaat palkallisenakin!

Siis en malta odottaa! Se tuleva viikko tuntuu jo nyt aivan lomalta, vaikka totta kai aion olla tehokas ja keskittyä opparin tekemiseen joka päivä ainakin työpäivän verran. Pääsen kuitenkin elämään hetken vapaan kirjailijan tai tutkijan elämää, johon on varmasti todella helppo sovittaa harrastukset ja muut tekemiset. Ja siis hei, kuinka monta kertaa nykypäivänä sitä enää saa tilaisuuden keskittyä vain ja ainoastaan YHTEEN asiaan kunnolla ilman, että siinä on edes työt häiritsemässä? Luksusta, sanon minä.

Mitä sinun syksyysi on kuulunut? Oletko kenties myös huomannut, että elämässä alkaa olla kaikkea kivaa tekemistä ja menoja sen ainaisen kotona kököttämisen vastapainoksi? Toivottavasti olet myös ehtinyt ottaa lepohetkiä ja aikaa itsellesi etenkin kiireiden keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.