Tämän blogin nimen keksiminen oli oikea operaatio.

Pyörittelin erilaisia sanavariaatioita kieleni päällä, etsin sopivia synonyymejä ja yritin kirkastaa nimeä jopa yhdistelemällä pieniä käsinkirjoitettuja sanalappusia keskenään. En yhtään ihmettele, jos monella jää blogin aloittaminen jo alkutekijöihinsä, koska nimen keksiminen voi olla oikeasti työn ja tuskan takana!

Ei tylsää ja tavallista, ei myöskään liian erikoista nimeä

En halunnut blogilleni mitään geneerisen tylsää nimeä, joka hukkuisi kättelyssä massaan, mutta kaikki ideoimani nimet tuntuivat vastaavasti liian absurdeilta ja taiteellisilta. Nimi ei saanut olla myöskään liian rajattu mihinkään tiettyyn aihepiiriin, koska vaikka tiesin aloittavani juttujen kirjoittamisen kauneusteema edellä, minulla oli alusta asti sellainen aavistus, että aiheet saattaisivat vielä alkaa elää omaa elämäänsä ja muodostaa kerroksia toistensa päälle.

Itse asiassa keksin sanan elämäntapasymmetria jo ideoinnin alkuvaiheessa ja se jäi takaraivoon pyörimään, vaikka hylkäsin sen aluksi liian erikoisena vaihtoehtona. Mutta tämän nimen minä päädyin kuitenkin kirjoittamaan lomakkeeseen, kun rekisteröin nettisivudomainin itselleni ja olen helpottunut, että se ei vieläkään ole alkanut kyllästyttää tai ärsyttää minua.

Havahduin jokin aika sitten siihen, että en ole tajunnut avata teille lukijoille mitenkään ajatusta blogini nimen taustalla, vaikka se toimii suurin piirtein kaiken sisällöntuottoni filosofiana, joten tämä juttu kertoo tarkemmin, mitä elämäntapasymmetria minulle oikein tarkoittaa.

Mustavalkoisesta maailmasta kohti värien ilotulitusta

Ajatusmaailmani on ollut hirveän mustavalkoinen ja olen ollut oikea äärimmäisyyksien tyyppi: kaikki on ollut joko tai ja asiat on tehty joko kunnolla tai ei ollenkaan. Olen ollut hirvittävän vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan, suorittaja ja perfektionisti. Mikään ei ole tuntunut olevan tarpeeksi ja olen keskittynyt itsessäni ensisijaisesti virheiden ja puutteiden korjaamiseen. 

Olen vertaillut itseäni muihin ja tuntenut hirveää riittämättömyyden tunnetta ja turhautumista. Jossain kohtaa, kun olen tajunnut etten en voi olla jossain asiassa Maailman Paras, on ollut helpompaa luovuttaa ja alisuoriutua, jotta en ole täysin uuvuttanut itseäni loppuun.

Onneksi, onneksi omia ajatus- ja käytösmalleja on kuitenkin mahdollista muuttaa! Se on vaatinut hirveästi työtä, toistoa ja ehkä iän mukanaan tuomaa elämänkokemusta sekä perspektiivin laajentumista, mutta ajan kanssa, askel askeleelta olen kyennyt muuttamaan ajatusmaailmaani lempeämpään suuntaan.

Jos minä pystyin siihen, niin sinäkin pystyt!

En ole enää niin vaativa ja ankara itselleni. Sallin itseni tehdä virheitä, sallin itseni suoriutua ihan hyvin, toisinaan jopa keskinkertaisesti, koska välillä se ihan oikeasti riittää. Puhun itselleni kauniisti ja pyrin huomaamaan heikkouksieni ja puutteideni lisäksi myös kaikki vahvuuteni ja missä olen hyvä. Välillä on toki huonoja päiviä niin kuin varmasti meillä kaikilla, mutta suurimmaksi osaksi elämä on nykyään hyvää ja näen sen täynnä mahdollisuuksia pelkkien uhkien sijaan.

Elämäntapasymmetria = all vibes only

Tiivistettynä, elämäntapasymmetria tarkoittaa minulle hyvää elämää, jossa on mustavalkoisen ajattelun sijaan tilaa myös värien koko kirjoille. Elämää, johon kuuluu arki, huippuhetket ja myös ne harmaat päivät, kaikki sopivassa symmetriassa keskenään. Elämää, joka tarjoaa minulle mahdollisuuden haastaa itseäni ja tavoitella unelmiani, mutta jossa voin käpertyä myös mukavuusalueeni keskipisteeseen aina kun siltä tuntuu.

Voin sanoa, että tällaisen harmonisen elämäntapasymmetrian saavuttaminen on ainakin minulle ihan pirun vaikeaa! Heiluri tuntuu heilahtavan aina liikaa oikealle tai vasemmalle ja luulenpa, että täydellisen tasapainotilan saavuttaminen ei taida olla koskaan edes mahdollista. Mutta mielestäni elämäntapasymmetriaa kannattaa kuitenkin tavoitella, koska se pitää osaltaan huolen siitä, että en enää ikinä ajaudu liikaa toiseen ääripäähän ja pakottaa minut näkemään ja olemaan kiitollinen kaikista niistä asioista, jotka ovat elämässäni tällä hetkellä hyvin.

Muistan, kun olin peruskoulussa kateellinen kaikille niille kympin oppilaille, jotka saivat kokeista täydet pisteet tuskin vilkaisemattakaan koekirjoja, kun taas itse pänttäsin ihan hulluna (minulle aivan väärällä opiskelutekniikalla), mutta pärjäsin silti lähinnä keskinkertaisesti. Minäkin olisin niin kovasti halunnut olla kympin oppilas ja erinomainen! 

Vähän naurattaakin, että nykyisin pyrin elämässäni tietyllä tavalla juuri siihen keskinkertaisuuteen, riittävän hyvään olotilaan, jossa en uuvuta itseäni. Sitä keskinkertaisuutta ei kuitenkaan ole käytännössä aina niin helppoa saavuttaa, voihan ironia!

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia tai fiiliksiä elämäntapasymmetria herättää sinussa ja pystyitkö yhtään samaistua tähän tekstiin?

1 thought on “Elämäntapasymmetria – mitä se tarkoittaa minulle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.