Fiilis on ollut vähintäänkin mahtava ja huojentunut: Minä pystyin tähän yksin, vaikka välillä olikin pinna kireällä ja usko koetuksella. Ja toisinaan tuntui siltä, että en osaa yhtään mitään. Ehkä siinä rupeaman aikana sitten oppikin jotain, ja sai samalla yhden ison projektin kunnialla päätökseen…
Niin valmis kuin vain voi olla – kaikkeen!
Valmistun – mutta en koe olevani vieläkään valmis!
Olisin halunnut saada jatko-opinnoissani kerrankin nimenomaan OPETUSTA ja paneutua rauhassa oppimaan uusia asioita sen ainaisen arjen multipaskaamisen sijasta. Opetusta koen saaneeni kuitenkin harvoin ja uuden oppiminen kääntyi aika usein siihen vanhaan tuttuun Googlen kaivelemiseen…
Laihduttelukulttuurista ja perinteisestä tammikuun ryhtiliikkeestä
En tee keventämiskuukaudesta mitään numeroa, en itselleni enkä muille. Kuukauteen ei liity minkäänlaisia sääntöjä, ei kiellettyjen ruokien listaa eikä mitään liikunta-aikataulua. Elän aivan niin kuin ennenkin, mutta jätän vain herkut ja raskaat ateriat hetkeksi tauolle…
Uskaltaisinko sukeltaa pintaa syvemmälle?
Koska tuotan kanaviini suurimmaksi osaksi pinnalliseksi miellettyä sisältöä, koen tietyllä tavalla myös velvollisuudeksi puhua itsetuntoon ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista. Tiedän miltä tuntuu, kun ei ole tyytyväinen itseensä ja haluaisi suorastaan olla joku muu tai muuttaa itsensä aivan toisenlaiseksi…
Catch up: syksyn kuulumiset
Ja siis hei, kuinka monta kertaa nykypäivänä sitä enää saa tilaisuuden keskittyä vain ja ainoastaan YHTEEN asiaan kunnolla ilman, että siinä on edes työt häiritsemässä? Luksusta, sanon minä…
Luonnollisuus vs. paranneltu ulkonäkö
Sotiiko se sitten jotenkin omia arvoja ja uskottavuutta vastaan, jos on julistanut kannattavansa luonnollisuutta, mutta omat kauneusihanteensa saavuttaakseen on päätynyt muokkaamaan omaa ulkonäköään pysyvästi, vaikka lopputulos olisiki omien ihanteiden mukaisesti luonnollisen näköinen…
Elämäntapasymmetria – mitä se tarkoittaa minulle?
Ajatusmaailmani on ollut hirveän mustavalkoinen ja olen ollut oikea äärimmäisyyksien tyyppi: kaikki on ollut joko tai ja asiat on tehty joko kunnolla tai ei ollenkaan. Olen ollut hirvittävän vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan, suorittaja ja perfektionisti…
Keskikesän lapsi
Thirty-something on todellakin saanut aivan uuden merkityksen: se ei taidakaan olla synonyymi sille, että häpeilee omaa ikäänsä, vaan kun ei vain yksinkertaisesti taaskaan MUISTA, mikä se oma ikä tarkalleen olikaan!…