Heinäkuussa piteli blogin puolella jälleen hiljaista, koska lomailin mieheni kanssa Keniassa kolme viikkoa. Nyt on arkeen palauduttu sen verran, että ehdin kirjoittamaan kunnollisen reissupostauksen matkastamme ja kaikista sen käänteistä. Jos et ole koskaan matkustanut Kenian rannikolle ja etenkin jos tämä matkakohde kiinnostaa sinua, kannattaa ehdottomasti jatkaa lukemista, luvassa rehellistä tekstiä!

Uutisissa puhututtaneen lentoliikenteen ongelmat taitavat muuten olla totisinta totta. Meidän piti nimittäin alun perin matkustaa Mexicoon Cancúniin, mutta koska emme millään ilveellä onnistuneet ostamaan lippuja kohteeseen (kyllä, jopa lentoyhtiön sivut menivät erroriin maksuyritysten aikana), löysimme melko lailla sattumalta järkevän oloisen tarjouksen Keniaan Mombasaan haluamanamme ajankohtana ja se oli sitten menoa se!

Alkuvalmisteluja ei kannata jättää viimetippaan

Lentolippujen ostaminen olikin sitten kuitenkin alkuvalmistelujen helpoimpia osuuksia. Hiukan päänvaivaa tuottivat nimittäin pandemiasta johtuva byrokratia ja virallisillakin nettisivuilla pyörivät vanhentuneet tiedot. Päädyimme täyttämään k*ronaan liittyviä lomakkeita sekä jättämään turistiviisumihakemukset. Lisäksi varasimme majoitukset ennakkoon, mutta jätimme loput suunnitelmista avoimeksi.

Pähkäilin myös lääkärin vastaanotolla mahdollisten rokotusten ottamista, mutta koska emme aikoneet majoittua pakolaisleiriolosuhteisiin, päädyin hankkimaan ainoastaan malarianestolääkityksen, koska perusrokotteet ja A-B -hepatiittirokotteet olivat ennestään ajan tasalla.

Matkareittimme kulki Frankfurtin välilaskun kautta Mombasaan, jossa majoitumme muutamaksi päiväksi Nyaliin toipumaan matkan rasituksista. Nyalista jatkoimme viikoksi rannikkoa pitkin pohjoiseen Kilifiin Bofa Beachille, josta siirryimme toiseksi viikoksi edelleen rannikkoa pitkin Watamuun. Watamusta matkasimme takaisin Mombasaan ja Frankfurtin kautta kotiin. Mutta, palastellaanpa matkakohteita vielä vähän pienempii osiin!

Viihdyin hiljaisessa ja rauhallisessa Nyalissa

Kaikista paikoista kolmen viikon aikana pidinkin ensimmäisestä pysähdyksestämme Nyalissa yllättävä paljon. Paikka oli melko rauhallinen ja hiljainenkin Mombasan kyljessä ja alueella taisi asua suhteellisen varakasta väkeä, mistä syystä turvallisuuteen oli myös panostettu ja kaduilla oli hyvä fiilis kulkea. Hotellimme Bliss Resort oli yleiseen tasoon nähden laadukas ja miellyttävä.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan lähellä sijaitsevassa Haller Parkissa, joka toimii samalla eräänlaisena luonnonvaraisten rescue-eläinten turvapaikkana. Puisto on suuri ja eläimillä on tilaa vaeltaa luonnollisessa ympäristössään, joten meno on kaukana perinteisestä eläintarhabisneksestä. Tällaista toimintaa tukee mielellään!

Haller Parkissa jo itse puut olivat nähtävyys.

Sen sijaan Nyalin rannalla ei tehnyt mieli kulkea nopeaa pyörähdystä pidemmälle. Rannalla nimittäin päivystää lukusia “hellomistereitä,” jotka lyöttäytyvät seuraan jutustellen niitä näitä ja alkavat pikkuhiljaa kaupata sinulle kaikkea aktiviteeteista palveluihin ja turistikrääsään. Ja rantaviivaahan riittää, joten et pääse näistä kaupustelijoista oikein millään ilveellä eroon.

Mombasan vanhassa kaupungissa kannattaa varoa ukottajia

Teimme Nyalista myös päiväreissun Mombasan vanhaan kaupunkiin sekä Fort Jesus-nähtävuudelle ja se kokemus oli suorastaan perseestä. Oli kuuma päivä ja tuk tuk-kuski droppasi meidät suoraan jonkun ukottavan “matkaoppaan” hoiteisiin, joka kulki väkisin mukanamme vanhassa kaupungissa pitäen esittelykierrosta ja tottakai vaati lopuksi maksua työstään, vaikka emme olleet sopineet hänen kanssaan mistään turistikierroksesta. Kannattaa siis varoa tällaista ylläriä.

Asia jäi vituttamaan sen verran, että kun olimme päässeet ukottajasta eroon, teimme vielä oman kierroksen vanhassa kaupungissa, mutta jos totta puhutaan, paikka ei ollut kummoinenkaan nähtävyys ja etenkin torin ympärillä myyjät olivat nälkäisiä eikä turisti kertakaikkiaan saanut turreilla rauhassa, joten sen pituinen se reissu.

Bofa Beach ja Salty’sin majoitus parasta antia! <3

Seuraava lomakohteemme Kilifissä oli suorastaan satumainen, kun päädyimme majoittumaan Salty’s Kitesurfing Villageen ja jos ikinä olette noilla kulmilla, teidän on ehdottomasti varattava huone tästä ihanasta paikasta! Kuvat puhukoon puolestaan. Älkää antako ilmastoinnin puutteen ja yhteisten saniteettitilojen hämätä, koska paikka tarjoaa myös huoneita omalla vessalla ja kylppärillä. Huoneissa on myös tehokas tuuletin ja mahdollisuus avata läpiveto, joten me emme ainakaan kärsineet kuumuudesta yöunien aikana. Kenian yleiseen hintatasoon nähden Salty’sin majoitus oli myös yllättävän kohtuuhintainen.

Bofa Beach on kuin vielä löytämistään odottava salainen paratiisi! Paikka ei ole kovin turistisoitunut, mutta tarvittavat palvelut kuitenkin löytyvät läheltä. Ei myyjiä rannalla – jossa muuten uskalsi kävellä paljain jaloin, niin puhtaat rantaviivat siellä oli. Salty’sin alueelta löytyi myös paljon hengailupaikkoja, joten viihdyin todella hyvin ja annoin todellakin hermojen levätä tuulen puhaltaessa korvasta sisään ja toisesta ulos.

Lisäksi on mainittava Salty’sissa joka lauantai järjestettävät rantabileet, jotka kuulostivat melko eeppisiltä. Emme ikävä kyllä päässeet osallistumaan paikalle, koska miehelläni oli kyseisenä päivänä toki kuumetta itse kärsiessäni kiusallisesta yskästä, joten katsoimme viisaammaksi olla menemättä ja tartuttamatta muita. Tämä on kieltämättä jäänyt vähän harmittamaan, koska vastaavia biletystilaisuuksia ei oikein reissun varrella tullut enää vastaan. Paikalliset laittoivat nimittäin yleensä bisneksensä kiinni auringon laskiessa.

Watamu oli uuvuttava, onneksi hotelliallas pelasti pahimmalta

Rantalöllöilyn jälkeen liikutimme luumme Watamuun ja tämä se vasta olikin tunteita ja hämmennystä herättävä paikka. Watamu oli Bofa Beachia selkeästi paljon turistisoituneempi ja jonka kulta-ajat taisivat olla jo reippaasti takana päin. Jostain syystä italialaiset olivat aikanaan mieltyneet paikkaan ja alkaneet perustaa alueelle myös omia bisneksiään. Vaikutteet huomasi kaikkialla ja minuakin luultiin lähes jatkuvasti myös italialaiseksi turistiksi.

Majoituimme Crystal Bay Resortiin, jolta odotin sen suolaiseen hintaan nähden aika kovaa tasoa, mutta jouduin pettymään. Paikka oli kipeästi pintaremontin tarpeessa ja täysi aavelomakylä. Televisio ei toiminut ja sängyn hyttysverkko oli täynnä reikiä. Pahimpana ongelmana huoneen vessan vetäminen oli aikamoista arpapeliä ja jouduimme useamman kuin kerran huuhtelemaan vessakäynnit vesipullon avulla. Ei siis todellakaan sitä tasoa, mitä neljän tähden resortilta voisi odottaa.

Paikka oli kuitenkin ihan siisti ja etenkin uima-allasalueella viihdyimme parikin päivää, koska siellä sai olla täysin rauhassa. Meno oli nimittäin kylillä ja etenkin rannalla aika villiä ja sai olon uupuneeksi. Huomasi todella konkreettisesti, kuinka Watamun elinkeino oli nojannut pitkään turismiin – ja etenkin italialaisiin turisteihin ja nyt kun heitä ei enää ollutkaan, paikallisten leipä oli todella tiukassa. Myyminen oli ajoittain epätoivoista. Seuraamme lyöttäytyivät kaiken maailman matkaoppaat, krääsäkauppiaat ja yrittipä joku myydä meille kokonaista raakaa kalaakin keskellä tietä!

Osa väestä tuntui narkahtaneen koviin aineisiin ja auringon laskiessa olo kävi ulkona vähän turvattomaksi, vaikka mitään ei meille koskaan tapahtunutkaan. Tuli sellainen fiilis, että Watamu on kuin ruutitynnyri, joka voi räjähtää hetkenä minä hyvänsä ja epätoivoiset ihmiset rupeavat ryöstämään turisteja saadakseen leipää pöytään tai aineiden takia. Liiketiloja oli paljon tyhjillään ja turisteja alueella todella vähän. Kävi sääliksi paikallisia, mutta toisaalta: Jos vanha elinkeino ei enää onnistu, täytyy osata miettiä jotain muuta toimeentuloa tilalle jos vain suinkin mahdollista, matkalaisten suoranaisen ahdistelun sijaan!

Teimme Watamusta myös päiväretken Malindiin eikä meno siitä parantunut. En suosittele kumpaakaan kaupunkia kenellekään rauhaa rakastavalle matkalaiselle. Mutta jos päätät lähteä, tässä kullanarvoinen vinkki: Ignooraa kaikki hellomisterit täydellisesti, älä edes tervehdi heitä ja kohtele kuin ilmaa ja kiirehdi äkkiä heidän ohitseen. Hyvällä tuurilla he eivät lähde seuraamaan sinua kovin pitkäksi aikaa ja pääset heistä äkkiä eroon.

Safari Tsavon kansallispuistossa oli sykähdyttävä!

Parasta antia Watamussa olikin ehdottomasti sieltä pois pääseminen, kun lähdimme kahden päivän safarille Tsavon kansallispuistoon. Meillä oli kunnon jeeppi alla ja alueen tunteva mukava matkaopas mukana. Majoituimme yön yli “teltassa,” joka muistutti oikeastaan pientä asuntoa suihkuineen, sänkyineen ja kivilattioineen. Siis suoranaista luksusretkeilyä, enkä todellakaan osannut odottaa mitään tällaista!

Ja se itse safari.. Ah, olen Avaran luonnon suurkuluttaja ja minulle oli suorastaan sykähdyttävää päästä konkreettisesti niille samoille pelipaikoille, joista Afrikan luontodokkarit ovat kotoisin! Näimme varmaan kaikki Leijonakuninkaan eläimet reissun aikana ja minulla menikin ajoittain aivan tunteisiin. Ehkä ikä ei tule yksin ja liikutun mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta näiden eksoottisten eläinten näkeminen omassa luonnonvaraisessa ympäristössään oli aivan mieletön kokemus! Minua ei saa enää koskaan eläintarhoihin kuin ehkä korkeintaan pakottamalla!

Shame on you, jos matkustat Afrikkaan asti, etkä käy matkan aikana safarilla! Piste.

Oli oikeastaan helpotus päästä lähes suoraan safarilta jatkamaan matkaa Mombasaan, jolloin myös reissuympyrämme sulkeutui. Mombasassa päädyimme testaamaan viimeisenä iltana paikallisen leffateatterin lokaalin rainan, joka oli itse asiassa ihan hauskaa katsottavaa, eikä varmaankaan ole tulossa Eurooppaan levitykseen, joten oli sinänsä myös ainutkertainen elämys.

Olipa aika ihanaa palata takaisin Eurooppaan

Paluuseen liittyi pieniä ongelmia, koska olimme Kilifissä Bofa Beachilla saaneet yllättäen sähköpostia Luftahansalta, jossa vain ilmoitettiin, että paluulentomme Frankfurtista Helsinkiin on peruttu. Siinä se. Jouduimme Watamussa soittelemaan asiakaspalveluun ja bookkaamaan itsemme uudelle lennolle, joka onneksi lennettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen heti seuraavana aamuna.

Päädyimme nukkumaan yhden yön lentokenttähotellissa Frankfurtissa, mikä oli toisaalta meille parempi ratkaisu, koska saimme hyvät yöunet alle, mutta olimme kuitenkin vielä suunnitellun vuorokauden puolella takaisin Suomessa. Pakko myös sanoa, että oli aika hienoa palata takaisin Eurooppaan! Kaikki oli niin siistiä ja toimivaa (mitä nyt hälytyskellot hieman soivat, kun juna lentokentältä hotellille oli ensin peruttu ja sitten myöhässä. Junat myöhässä. Saksassa. Maailmankirjat sekaisin, sanon minä.).

Loppuyhteenvetoa ja huomioita muille reissuun lähtijöille

Haluan vielä loppuun vetää yhteen odotuksia vs. realiteetteja, joita kohtasimme matkan aikana. Ensinnäkin säästä, Keniassa on heinäkuussa talvikausi, joten lämpötila liikkui miellyttävästä 25 asteesta ei niin miellyttävään 35 asteen välille päivien ollessa suurimmaksi osaksi puolipilvisiä. Sää oli siinä mielessä epätyypillinen, koska sadekauden olisi pitänyt jo päättyä, mutta rannikolla satoi kyllä koko matkamme aikana. Sateet iskivät lähinnä yöaikaan ja olivat päivisin kuuroluonteisia, joten ne eivät mitenkään haitanneet tai pilanneet lomaamme. Kolmesta viikosta ehkä muutaman päivän suunnitelmat menivät hieman uusiksi sateen yllättäessä.

Matkakohteemme eivät olleet mitään shoppailijan paratiiseja. Joka paikassa myytiin samoja turistivaatteita, puuesineitä ja muuta sälää ja koska myyjät eivät tosiaankaan antaneet katsella kojujen tarjontaa edes ulkoapäin rauhassa, en ostanut reissulta muuta kuin jääkaappimagneetin muistoksi. Olisin voinut harkita ostoksien tekemistä enemmänkin, jos tarjolla olisi ollut enemmän käyttöesineitä, kuten kynttilöitä ja saippuoita, mutta kun ei niin ei. Mombasan lentokentältä taitavat löytyä parhaimmat mahdollisuudet onnistua tekemään jotain kivoja tuliaisostoksia.

Pakko myös mainita, että Kenia oli yllättävän kallis matkakohde. En tiedä, että kuinka paljon pari vuotta ja etenkin viimeaikaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet hintatasoihin, mutta jos matkan haluaa tehdä vähänkään leveämmin, tällä hetkellä täytyy myös olla valmis kaivamaan kuvetta. Emmekä me edes majoittuneet esimerkiksi niihin aivan kaikista kalleimpiin hotelleihin.

Parasta antia olivat ehdottomasti Bofa Beachin loppumaton rantaviiva, Safarielämys sekä muutama paikallinen tuttavuus, joihin tutustuin hotellialueella. Minulla oli stereotyyppinen mielikuva Kenialaisista, että he ovat äänekkäitä ja värikkäitä, mutta lokaalit (jotka eivät siis olleet perässä rahankiilto silmissä) olivatkin hiljaisia, erittäin kohteliaita ja jopa ujoja, mutta kun heidän kanssaan rohkaistui vaihtamaan muutaman sanan, oli jää jo rikottu ja juteltavaa olisi riittänyt loputtomasti!

Tunsin oloni kaikkialle tervetulleeksi, mutta en tiedä, kuinka helppoa kaupungeissa olisi ollut reissata yksinäisenä naisena, koska herätimme mieheni kanssa kyllä huomiota minne ikinä menimmekään. Varsinkin lapsilaumat olivat huvittavia, koska he saattoivat hillua hulluna etäisyyden päästä ja huutaa kurkku suorana meille, että “HOWAREYOUUUU!!!”

Ruoka oli hyvää, mutta lokaalieväät alkoivat aika nopeasti toistaa itseään ja koska turisteja ei maassa pariin vuoteen oltu varmasti juurikaan nähty, turreravintoloita ei ollut ihan hirveästi saatavilla, mutta kun sellaisen onnistui löytämään, menusta löytyi yleensä vaihtoehtoja riisin ja kanan tilalle. Parasta olivat ehdottomasti tuoreet hedelmät ja smoothiet, joita piti saada melkein joka aterialla, myös jogurttituotteet maistuivat ainakin minulle.

Kenian rannikkoseutu oli mielestäni hieno kerran elämässä -kokemus, mutta en usko, että matkustan maahan enää toistamiseen. Ainoastaan savanni kiinnostaisi nähdä vielä uudestaan silloin kun se kukoistaa vihreänä. Reissu antoi myös paljon perspektiiviä tähän omaan sosioekonomiseen kuplaan ja osoitti myös konkreettisesti, kuinka hyvin meillä onkaan asiat Euroopassa ja täällä Suomessa. Ei pidetä meidän etuoikeutettua asemaa itsestäänselvyytenä!

Paljon jäi varmasti kertomatta tässä kilometripostauksessa, joten jos kiinnostuit ajatuksesta matkustaa Keniaan samoille huudeille tai sinua jäi muuten vain vielä mietityttämään joku asia, heitä ihmeessä kommenttia alla olevaan boksiin, niin jatketaan juttua vielä lisää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *