Haluaisin kertoa hieman itsestäni teille lukijoille ja yrittää samalla avata blogissani näkyviä pääteemoja kauneudenhoito ja itsensä kehittäminen, koska yleensä nämä kaksi eivät heti ensimmäisenä tule ihmisillä mieleen samassa asiayhteydessä, joten miksi ihmeessä tämä tulokulma? Meidän on kuitenkin ensin hypättävä muutama hetki ihmiselämässä taaksepäin ennen kuin tarinani voi alkaa:

Lähtöasetelmat ja lumipalloefekti

Minussa on varmaan sellainen synnynnäinen luonteenpiirre, mikä saa minut olemaan huolissani, jännittämään ja varautumaan kaiken varalta kaikkeen. Tämä pikkuruinen luonteenpiirre onnistui saamaan minusta napakan otteen jo melko varhaisessa vaiheessa, ja koulutaipaleella sekä jatko-opinnoissa vakuutti minut siitä, että en ole välttämättä yhtä hyvä kuin muut, mikä sai minut kokemaan usein huonommuudentunnetta.

Työelämään siirtyessäni olin varma siitä, että olin vain jotenkin onnistunut huijaamaan kollegani uskomaan, että olen ammattitaitoinen ja että kohta koko karmea totuus paljastuisi kaikille. Nämä uskomukset aiheuttivat minulle tarpeetonta täydellisyydentavoittelua ja stressiä. Kun joskus sitten tein sen kauan pelätyn virheen, niin ajattelin suurin piirtein, että tämä oli sitten tässä: maineeni luotettavana ja pätevänä työntekijänä oli menetetty iäksi kaikkien silmissä!

Jotta tässä hullussa ajattelutavassa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, murehdin myös sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelivat etenkin yhdestä kiinnostuksenkohteestani: kauneudenhoidosta pitävä nuori nainen ei varmasti voisi olla tarpeeksi vakavasti otettava ammattilainen kylmässä ja kovassa bisnesmaailmassa!

Varmaan tiedostamattanikin pyrin häivyttämään tiettyjä pehmeitä puolia itsestäni, vaikka ne olivat osa minua. Ihan vain kaiken varalta. Tuntemukseni kumpusivat varmasti pitkälti oman pääni sisältä ilman totuuspohjaa, mutta kyllä ajoittain kuulemani kommentit ja kokemani asenneilmapiiri osaltaan vahvistivat tunnettani siitä, että työpaikalla muiden edessä ei nyt vain sopinut olla täysin oma itsensä. 

Taitekohta ja sen yli

On itse asiassa pieni ihme, etten ikinä ehtinyt polttaa itseäni täysin loppuun, vaikka olenkin ajoittain ollut todella väsynyt aivan kaikkeen. Jossain vaiheessa tilanne ajautui kuitenkin siihen pisteeseen, että minun oli pakko kohdata tunnelukkoni ja alkaa käsittelemään niitä, sillä ne alkoivat jo jarruttaa uralla etenemistä ja estää elämästä omannäköistä elämää.

Olen nyt ehtinyt tehdä tätä matkaa itseni kanssa jo tovin ja sen varrelle on mahtunut paljon tutkiskelua, epäilyksiä ja epätoivon hetkiä. Työ on kuitenkin kannattanut tehdä, koska ajan kuluessa olen uskaltanut ottaa aina vain suurempia harppauksia omia unelmiani ja tavoitteitani kohti.

Olen esimerkiksi vaihtanut työpaikkaa muutamaan otteeseen, hakeutunut jatko-opiskelemaan, alkanut laittautua sillä tavalla kuin haluan sekä aloittanut somen tekemisen vakavammin: itse asiassa tämä työelämätavoitteita ja -hyvinvointia sekä omalla mittapuullani häpeämätöntä pinnallisuutta ja ulkonäköä yhdistelevä blogi Insta-tileineen on yksi salainen haaveeni, jonka olen nyt uskaltanut toteuttaa!

Tämä blogi sisältöineen tulee alleviivaamaan sitä faktaa, että pinnallisiksi mielletyt kiinnostuksen kohteet ja työelämässä menestyminen vakavasti otettavana ammattilaisena eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä.

Tässä blogissa tullaan aina vastustamaan kuluttavaa työelämäkulttuuria: pehmeät arvot on pop ja oma hyvinvointi on järjestyksessä aina ykkönen.

Tässä blogissa tullaan myös aina vastustamaan kulutusyhteiskunnan laaduttomia tuotteita ja palveluita, joita meille mainostetaan rahankiilto silmissä meidän hyvinvointiimme ja onnellisuuteemme vedoten. Tulen jatkossakin etsimään ja löytämään juuri ne laadukkaat tuotteet ja palvelut, jotka sopivat tarpeisiini sekä todellakin jakamaan käyttäjäkokemukseni teidän lukijoiden kanssa.

Haaveiden valloittaja

Juuri nyt tunnen tekeväni oikeita asioita ja että elämässäni on sellaista sisältöä, jonka koen minulle merkitykselliseksi. Etsin vielä sitä omaa alaani ja paikkaani työelämässä, mutta uskon, että ajoittainen itsetutkiskelu ja tavoitteiden kirkastaminen itselle auttavat loksauttamaan palasia paikoilleen sitten kun sen aika on.

Haluan uskoa, että tulevaisuudessa työni innostaa minua niin paljon, että välillä unohdan sen olevan työtä, vapaa-ajalla osaan keskittyä suurimmaksi osaksi vain sellaisiin asioihin, jotka palauttavat ja antavat energiaa sekä tietenkin haluan aina vain oppia uutta ja kehittyä!

Haluan tehdä määrätietoisesti töitä tavoitteideni eteen joka ikinen päivä, mutta samalla osata nauttia matkasta sekä pysähtyä ihailemaan saavutettuja tuloksia. Ennen kaikkea haluan olla armollinen ja lempeä itselleni, koska myös se on ihan fine, jos aina ei jaksa, kykene eikä vain osaa. Sitten voi mennä vaikka kuumakivihierontaan, antaa ajatusten tuulettua ja yrittää taas huomenna uudestaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.