Toisin sanoen, ihanat naiset rannalla!

Olen ehtinyt tässä jo jonkin aikaa miettiä uusien kesäisten kuvien napsimista Insta-tilille sekä toki myös tänne blogin puolelle elävöittämään tekstejä. Yksin itselaukaisimella ottamani kuvat tuntuvat alkavan toistaa nopeasti samaa kaavaa, kuvien ottaminen on hidasta ja tripodin kanssa säätäminen rajoittaa aika paljon kuvausmahdollisuuksia, joten kaipasin jo kipeästi jotain uutta ja erilaista materiaalia.

Ilahduin, kun entisellä työkaverillani ja nykyisellä ystävälläni helenaneinax :lla sattui olemaan samaan aikaan oma lehmä ojassa ja hän tarvitsi puolestaan kuvausapua kamppistaan varten, joten päätimme lyödä hynttyyt yhteen ja vietimme rennon aurinkoisen päivän rannalla kuvailujen merkeissä.

Mainittakoon, että olen pohjimmiltani vähän ujo tyyppi, enkä hakeudu kovin hanakasti valokeilaan, joten kuvauspäivänä alkoi hermostuttaa, mitä tuleman pitää. Hiukset olivat huonosti ja kasvot hikosivat maskin alla, kun matkustin kuvauspaikalle, että koita siinä nyt sitten poseerata rennosti kameralle. Ehkä tämä ei ollutkaan kovin hyvä idea?

Onneksi nämä ensimmäiset kuvailutreenit olivat kuitenkin juuri Helenan kanssa, koska saimme rakennettua rannalle hyvän tukikohdan Helenan upeaan matkailuautoon ja tutun tyypin kanssa tunnelma rentoutui muutenkin nopeasti. Opin päivän aikana Helenalta paljon uutta ja uskalsin itsekin kokeilla kaikenlaista kameran edessä sekä ennen kaikkea heittäytyä! Kaverin kanssa oli niin paljon helpompaa ottaa kuvia ja unohdin kokonaan ympäröivän maailman uppoutuessani työhön, vaikka varmasti saimme ihmetteleviä ja huvittuneita katseita osaksemme, mutta mitä sitten.

Loppujen lopuksi meille kehkeytyi siis oikein kiva ja antoisa päivä, joka päättyi matkailuautoon teekupillisen ääreen kesäisen ukkoskuuron ropistessa auton kattoon ja ikkunoita vasten. Onneksi uskalsin. Ja mikä ettei kuvailuja voisi toteuttaa vielä uudestaan joskus myöhemmin kesällä tai syksyllä ruska-aikaan!

Millaisia fiiliksiä kameralle poseeraaminen herättää sinussa? Tuntuuko kuvattavana oleminen luontevalta, vai meneekö jännittämisen puolelle? Onneksi epämukavuusalueella myös tapahtuu sitä kehitystä ja olen varma, että kamerakammostakin voi päästä eroon! Jos minä pystyin tähän, niin varmasti sinäkin pystyt. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.