Olen seuraillut somessa uteliaan mielenkiintoisena kannanottoja jokavuotista tammikuun laihduttelukulttuuria vastaan. Aivan kuin perinteisessä mediassakaan ei enää tehtäisi niitä iänikuisia “näin pudotat xx kg vain viikossa” -juttuja, vaan keskityttäisiin enemmän pysyvien elämäntapamuutosten tehneiden onnistujien tarinoihin.

Ilahduttava trendi laihduttelusta kohti arjen hyviä rutiineja

Minusta suunta on vain parempaan päin, olenhan kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni mm. kaalisoppadieettien, Painonvartijoiden, Atkinsin, Cambridgen ja Xtravaganzan vaikutuksen alaisuudessa. Vielä kymmenen vuotta sitten ei tietääkseni puhuttu mitään elämäntapamuutoksista tai arjen valinnoista, vaan bisnes keskittyi täysin syyllistämiseen ja nopeiden sekä helppojen painonpudotustulosten markkinoimiseen.

Myös minä olen tietenkin sortunut nuorempana vuodenvaihteen perinteiseen “new year, new me” -ajattelumalliin, jossa elämä laitetaan suurin piirtein kerralla uusiksi, asetetaan itselle tavoitepaino, johon pitää laihtua mahdollisimman pikaisesti ja laaditaan arjelle tiukat säännöt, mitä saa ja etenkin ei saa tehdä tai syödä.

Onneksi järki on kasvanut iän myötä päähän ja varmasti yleinen mielipide laihduttelukulttuurin haitallisuudesta on vaikuttanut myös omiin asenteisiini, koska enää en lähde mukaan tähän syyllistymisen, tsemppaamisen, sortumisen ja huonon omantunnon kierteeseen.

Aion kuitenkin paljastaa salaisuuden: Minulla on nimittäin silti ollut useamman vuoden ajan tammikuussa niin sanottu kevennyskuukausi! Antakaa minun kuitenkin selittää asiaa vielä tarkemmin, että mitä se käytännössä tarkoittaa, ennen kuin lynkkaatte minut huonojen tapojen ylläpitäjänä.

Ranskalaisessa ruokakulttuurissa on järkeä!

Ajattelutapani juontaa juurensa melkein kymmenen vuoden taakse, kun asuin mieheni kanssa hetken aikaa Ranskassa. Ensinnäkin, Ranskassa on todella mielenkiintoinen ja upea ruokakulttuuri! Rakastuin palavasti ranskalaiseen herkulliseen ja maukkaaseen ruokaan, joka oli aina tuoretta, sesonkiin sopivaa ja erinomaisista raaka-aineista valmistettua. Ranskalaisen supermarketin kasvisosastolta ei itse asiassa edes saanut aivan kaikkia mahdollisia olemassa olevia kasviksia ympäri vuoden, vaan tarjonta keskittyi vuodenajoista riippuvaisiin sesonkeihin ja myynnissä oli paljon kotimaisia, tuoreita kasviksia.

Lisäksi ranskalaiseen ruokakulttuuriin liittyy paljon sääntöjä ja periaatteita, jotka suola-pippurilla maustettuun makaronilaatikkoon tottuneelle suomalaiselle tuntuivat alkuun lähinnä turhalta hienostelulta ja yksinkertaisten asioiden monimutkaistamiselta.

En enää muista kaikkia sääntöjä kovin yksityiskohtaisesti, mutta esimerkiksi ruokalajeilla on aina tietty järjestys, missä ne tarjoillaan: Ateria aloitettiin aina salaattiannoksella, joka täytti sopivasti vatsaa, jotta myöhemmin tarjoiltavia raskaampia ruokia ei tullut sitten tankattua nälissään niin suuria määriä. Myöskään samoja ruoka-aineita ei sopinut tarjota peräjälkeen. Esimerkiksi, jos yksi ruokalaji sisälsi maitoa, seuraavassa ruokalajissa ei sopinut olla vaikkapa juustoa mukana.

Syö monipuolisesti ja runsaasti, voit hyvin

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jokaisella aterialla tuli syötyä todella monipuolisesti ja suhteessa paljon kaikenlaista. Vatsa oli aina pinkeä lounaan ja päivällisen jäljiltä. Ateria myös päätettiin aina pieneen jälkiruokaan, joka päivä. Ranskassa ollessani en syönyt juurikaan välipaloja aamiaisen ja pääruokien päälle. Olo oli suurimman osan ajasta kylläinen eikä minulla ollut mitään mielihaluja.

Taisinpa jopa laihtua muutaman kilon syömällä siellä asuessani, vaikka söin useamman makean jälkkärinkin joka päivä. Ja rakastin leipomotuotteita yli kaiken! Ah, tuoreiden croissanttien ja pain au chocolaten boulangeriesta leijaileva tuoksu tulee vielä toisinaan edelleen uniini!

Ranskassa siis syötiin sesonkien mukaan. Joulu oli tottakai, jos vain mahdollista, vielä runsaampaa ja yltäkylläisempää aikaa kuin muina vuodenaikoina. Voisi kuvitella, että tammikuussa kansakunta ryhtyisi tiukalle laihdutuskuurille ja pussikeitot tekisivät kauppansa, mutta mitä vielä! Tammikuu oli ranskalaisille kyllä kevennyskuukausi, mutta siitä ei tehty minkään valtakunnan numeroa, en tainnut nähdä missään yhtäkään laihdutusmainosta.

Tammikuun keventäminen oli täysin luonnollinen osa vuoden kiertoa, jolloin ruokaa syötiin aivan kuten ennenkin, mutta suosittiin vain kevyempiä vaihtoehtoja ja kuulemma ravintoloissa oli myös tavallista hiljaisempaa. Olin todella vaikuttunut tästä filosofiasta!

Keventämisessä on kyse rennosta suhtautumisesta ja arjen tasapainosta

Tässä mielessä olen ranskalaistunut, että vaikka en todellakaan syö enää arkisin runsaita aterioita minkään sääntöjen mukaan, niin nautin kyllä vaikkapa joulun ajasta kirjaimellisesti täysin siemauksin, herkuttelen juuri niin paljon kuin tekee mieli ja 24 päivää vuodesta alkaa tasan tarkkaan kalenterisuklaalla sekä piparkakulla kahvikupillisella höystettynä.

Kun vuoden vaihde on juhlittu, minulla alkaa kevennyskuukausi, joka toimii täydellisenä vastapainona joulun yltäkylläisyydelle. Tästä myös kuvailemassani elämäntapasymmetriassa on jälleen kerran kyse.

En tee keventämiskuukaudesta mitään numeroa, en itselleni enkä muille. Kuukauteen ei liity minkäänlaisia sääntöjä, ei kiellettyjen ruokien listaa eikä mitään liikunta-aikataulua. Elän aivan niin kuin ennenkin, mutta jätän vain herkut ja raskaat ateriat hetkeksi tauolle.

Tämä tarkoittaa sitä, että kotiruokaa tulee syötyä todella paljon: Smoothieita, puuroa, leipää, hedelmiä, munakkaita, perunaa, riisiä, pastaa proteiininlähteellä höystettynä, you name it. Kun päivittäistä energiantarvetta ei täytä yhdelläkään karamellilla, sitä tavallista kotiruokaa saa. syödä. aivan. helvetin. paljon. <3

Mistä voin olla varma, etten huijaa itseäni?

Mistä tiedän, että tämä elämäntapa myös toimii minulle? Ensinnäkin, yleensä jouluähkyn jälkeen olo kohenee tammikuun edetessä, voin hyvin ja minulla on energiaa. Minulle ei tule mitään järkyttäviä mielihaluja kalorivajeesta johtuen ja ennen kaikkea en haaveile, mitä herkkuja sitten söisin kun tämä periodi on ohitse. Ajatukset eivät pyöri ruoan ympärillä enkä suunnittele syömisiäni tammikuun jälkeiselle ajalle.

Mielestäni syömisten suunnittelu kertoo melko usein siitä, että kroppa on energiavajeessa tai pahimmassa tapauksessa suhde ruokaan alkaa olla vähän vinksallaan, eikä se tietenkään ole tarkoituksenmukaista.

Yleensä kevennyskuukauteni on loppunut sopivasti runebergin päivään. Sitten onkin kohta aika syödä laskiaispullia ja blinikausikin tekee helmikuussa kovasti tuloaan. Karkkia ja muita herkkuja olen ostanut kotiin sitten kun on tehnyt mieli ja voin sanoa, että kyllähän se joskus mieli tekeekin! Olen oikeasti mahdoton sokerihiiri karkinmussuttaja ja eräs lempiharrastukseni onkin hautautua sohvalle Netflixin ääreen karkkipussin kera. Ja se on todellakin ihan fine, kunhan huolehtii siitä itselle sopivasta arjen tasapainosta syömisten suhteen.

En enää koskaan aio kokea syyllisyyttä tai ahdistusta syömisistäni tai liikunnan harrastamisesta, vaan nautin jokaisesta vuodenajan sesongista täysillä kaikilla aisteillani! Niitä tavallisia arjen harmaita päiviä tavallisella arkimenulla mahtuu kyllä suurimmaksi osaksi vuoteen, joten en todellakaan anna enää ikinä pikkusormeani laihdutusteollisuudelle, joka hyötyy ihmisten epävarmuudesta, syyllisyydentunteesta, huonosta itsetunnosta sekä tarpeesta sopia yhteiskunnan asettamien standardien ja kauneusihanteiden sisälle.

Oletko sinä mukana tässä paremman elämänlaadun tavoittelussa?

2 thoughts on “Laihduttelukulttuurista ja perinteisestä tammikuun ryhtiliikkeestä

  1. Hyvin kirjoitettu
    Hyvinkin samanlainen ajatusmaailma itselläni.

    1. Moikka! Kiva kuulla, että tykkäsit tästä postauksesta! Sun ajatusmaailma vaikuttaa siis myös tosi hyvältä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.