Olen ollut viimeksi ulkomaanmatkalla syksyllä 2019. Tein silloin elämäni ensimmäisen mää-matkan ja varasin pidennetyn viikonlopun Prahaan omassa hyvässä seurassa. Se oli aivan ihana reissu ja innostuinkin toden teolla pienistä irtiotoista Keski-Euroopan kaupungeissa. No, kaikki tietävätkin, mitä sitten tapahtui ja elämä laitettiinkin aika pian säppiin muutamaksi vuodeksi.

Pitkästä aikaa matkaan!

Tämän vuoden puolella virisi kuitenkin keskustelu muutaman ystäväni kanssa, että ottaisimme vähän lomaa ja matkustaisimme Ranskaan moikkaamaan erästä kaveriamme, joka työskentelee Pariisissa. Maailma tuntui taas avautuvan, kaikilla oli rokotukset kunnossa ja lentojen hinnatkin näyttivät houkuttelevan huokeilta.

Onneksi yksi porukasta lupautui matkanjärjestäjäksi, koska kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen ollut koko alkuvuoden aivan jumissa ja väsynyt, joten omalta osalta matkan järjestelty ei olisi edennyt varmaan edes suunnitteluasteelle. Lupasin ottaa ruumiini ja reissumieltä mukaan, joten ihanaa kun tällä kertaa ei tarvinnut käyttää energiaa käytännön järjestelyihin sen enempää.

Löysin itseni huhtikuun loppupuolella Helsinki-Vantaan lentokentältä pitkästä aikaa sitten k*rona-ajan ja olo oli vähintäänkin absurdi: Mitä minä täällä teen? Pääsenkö oikeasti pitkästä aikaa reissuun niin kuin vanhoina hyvinä aikoina?!

Matkasuunnitelmana herkuttelua, aurinkoa ja maisemia

Hyvänä esimerkkinä hämmennyksestä oli hetkeä aikaisemmin suoritettu ikuisuudelta tuntuva käsimatkatavaroiden pakkaaminen, kun heittelin melko huolettomasti kosmetiikkaa laukun pohjalle ja tajusin jossain vaiheessa, että ai niin, nesteet piti saada mahtumaan litran minigri-pussiin! Olin täysin unohtanut tällaisen pikku seikan. Lisäksi jouduin paluumatkalla luopumaan muutamasta tuotteestani, koska olin myös unohtanut, että pakkauskoot saivat olla maksimissaan 100 ml, hups.

Tosiaan, tupsahdimme vielä saman päivän aikana Pariisiin, jossa kevät oli jo pitkällä. Ilmassa leijui tunteita ja tuoksuja, lukemattomat risteilevät kadut olivat väljiä ja kutsuvia. Turistisesonki ei selkeästi ollut vielä alkanut, viikko seikkailua voisi alkaa! Olo tuntui yllättävän kotoisalta ja tutulta, eikä vähiten siksi, että pääsin oitis entisen elämän matkustelun makuun, mutta koska olen myös kauan sitten asunut Ranskassa vähän aikaa. Tästä blogista löytyy lisää juttuja silloisesta Ranska-ajastani Nantesissa, jos aihe kiinnostaa.

Matkasuunnitelmat olivat alusta asti melko selvät: Erittäin paljon hyvää ruokaa ja juomaa sekä sopivissa määrin aurinkoa ja askelia Pariisin kadulla. Ensimmäisenä päivänä askelia kertyi tosin runsaat 25 000, joten myös maisemia tuli ihasteltua koko rahan edestä. Kaupan päällisiksi saimme myös rakkoja kantapäihin, joten mukaan pakatuille laastareille ja ihoteipille löytyi heti käyttöä.

Päiväretki Épernayn shampanjataloille oli kokemisen arvoinen

Aivan pelkäksi haahuiluksi loma ei muodostunut, sillä reipas matkanjärjestäjämme oli varannut myös alkuviikolle junaliput Reimsiin tarkoituksena tehdä päivämatka sieltä eteenpäin Épernayhyn ja maankuuluille shampanjataloille pienen tastingin merkeissä.

Épernay oli suorastaan unenomainen kaupunki vanhoine rakennuksineen ja runsaine puutarhoineen! Avenue de Champagne oli jopa hieman överi (mutta samalla ranskalaisittain hienostunut) tyylikkäine shampanjataloineen, patsaineen ja kukkivine puineen.

Ah, ja se shampanja. Niin hyvää, niin hienostunutta! Varasimme myös lyhyen opastetun kierroksen Boizel-talolle ja pääsimme tutustumaan shampanjan monimutkaiseen valmistusprosessiin aina viinikellarien säilytystiloja myöten, jossa säilytettiin vuosikertaa aina jostain 1800-luvulta lähtien. Magnifique!

Vannon, että kun joskus vielä saan hienon shampanjalasin hyppysiini, suhtaudun jatkossa siemailuhetkeen erityisellä kunnioituksella ja hartaudella.

Loppumatka ja vappu huipentui Nizzassa

Loppuviikoksi nostimme jälleen kytkintä ja lensimme vielä Nizzaan, jossa en ollut käynyt vielä koskaan aikaisemmin. Rantakaupungissa alkoi olla suorastaan helle ja palmupuiden alla olo oli ajoittain kuin Muumilla Rivieralla.

Kävelykunto Nizzassa alkoi olla jo melkoisella koetuksella, joten kiipesimme lähinnä vain rannalla sijaitsevalle vanhalle linnoituskukkulalle katselemaan maisemia, pidimme paljon kahvi- ja drinkkitaukoja sekä viimeisenä päivänä kehtasimme hypätä myös opastetulle nähtävyyskierrokselle kolmipyörän kyytiin kuin pesunkestävät turistit ikään, ja säästimme samalla jalka-parkojamme tallustelulta.

Vietimme myös vappujuhlat Nizzassa etkoilemalla ensin hotellin kattoterassilla – ja kuten vappuun perinteisesti kuuluu, pidimme myös hetkisen aikaa sadetta terassilla aurinkovarjon alla.

Sateen tauottua suuntasimme vanhaan kaupunkiin vappupäivälliselle ja päädyimme sattumalta melko moderniin, älyttömän hyvään ravintolaan. Harmi, että en enää muista paikan nimeä, koska sinne todella kannatti jonottaa hetken aikaa ja jäi parhaiten mieleen kaikista herkutteluista, mitä viikon aikana ehdimme nautiskella. Se mansikka-jälkiruoka oli jotain aivan taivaallista!!

Seuraava matka jo suunnitteilla kesäksi…

Matka oli siis niin onnistunut, helppo ja antoisa, että muistelen sitä lämmöllä varmasti vielä pitkään. Reissu tarjosi erittäin tervetulleen hengähdyshetken kevään kiireistä ja opiskelurutistuksesta sekä puhkaisi arkikuplan kyllä kertaheitolla, kiitos mainiolle matkasaeuralle.

Kotiin päästyäni reissukärpänen on puraissut oikein toden teolla ja olenkin jo mieheni kanssa suunnitellut seuraavaa matkaa tulevalle kesälomalle. Tänä vuonna ei siis tarvitse jännittää, tuleeko kesä olemaan lämmin vai ei, koska siitä tuleva matkakohteemme pitää varmasti huolen.

Olisi kiva kuulla, oletko sinä uskaltanut jo ulkomaille k*oronan jäljiltä ja minne olet ehtinyt matkustaa, vai onko reissaaminen ollenkaan sinun juttusi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.