Ennen tämän jutun kirjoittamisen aloittamista minun piti oikein istahtaa hetkeksi alas ja miettiä, että miten oikein kertoisin itsestäni kuluttajana ja esittelisin omaa tyyliäni. Havahduin ajatukseen, että tähän päivään mennessä ulkoinen habitukseni on kokenut oikeastaan melkoisen muodonmuutoksen, ja olen ehtinyt kokeilla niin hopparia, japanilaista koulutyttöilyä, gothic lolitaa kuin goottityyliäkin. Että vau.

Ehkä ihan hyväkin, että nuorempana tuli testailtua kaikenlaisia tyylejä, koska nykyään en koe enää samanlaista tarvetta räväyttää omalla olemuksellani. Tolppakorkojen, korsettien ja vekkihameiden sijaan viehätyn ennemminkin rennosta ja mukavasta toimistolookista ripauksella blingiä.

Hetkinen, mikä tyyli?

Koska oikean toimistolla olon sijaan olen tosiaan pyörittänyt viimeisen vuoden ajan kotitoimistoa, eikä työkulttuuriin ole kuulunut pitää kameraa päällä etäpalavereissa, niin valehtelisin jos väittäisin, että minulla olisi kotona ollessani ollut jotain muuta päälläni kuin yöasuja, kollareita, huppareita, leggareita ja t-paitoja. Kauppaan lähtiessäni olen sentään onnistunut kiskomaan farkut jalkaan.

Itse asiassa hieman masentavaa tajuta, että en ole tosiaan kokonaiseen vuoteen tarvinnut uusia vaatteita! Ostoslistallani komeilee tällä hetkellä parit uudet leggingsit, kasa t-paitoja (valkoisia!) sekä alusvaatteita, so sad. En kyllä oikeastaan edes ole mikään himoshoppailija: tykkään hankkia suhteellisen klassisia, ajattomia vaatekappaleita, joita pystyn sitten yhdistelemään keskenään. Shoppailen lähinnä silloin, kun oikeasti tarvitsen jotain tiettyä uutta päällepantavaa.

Pikamuodin vastustaja

Haluan myös kuluttaa vaatteeni loppuun asti ennen uusien ostamista. Tässä kulutusyhteiskunnassa se ei ole temppu eikä mikään, kun vaikuttelee vähän siltä, että perushintaisten paitojen käyttöikä on noin puoli vuotta ja housujen maksimissaan vuosi. Välillä oikein harmittaa pistää rahaa vaatekaapin päivittämiseen ja muutaman kuukauden kuluttua aloittaa koko homma taas alusta! Mikä hitto siinä oikein on, että nykypäivänä varsinkaan vaatteita ei tehdä kestämään (no, siihen vaikuttaa tietenkin tekstiilien materiaalivalinnat, mutta tästä aiheesta ehkä lisää toisessa postauksessa).

Olenkin alkanut kiinnittämään aina vain enemmän ja enemmän huomiota ostosteni laatuun, vaikka laadusta saakin pulittaa aina hieman ylimääräistä. Toisaalta, silloin ostopäätöksiä tulee mietittyä vieläkin tarkemmin ja ehkä käännettyä muutama ylimääräinen kivikin, että kiikarissa oleva tuote on varmasti juuri se, mitä haluaa, tarvitsee ja ennen kaikkea tulee käyttämään vielä vuosienkin päästä. Mutta, olen myös karvaasti huomannut, että rahallakaan ei saa aina laatua!

Joka tapauksessa, saan ostosten tekemisestä nykyisin oikein extramielihyvää, kun ostopäätös on harkittu ja olen mahdollisesti joutunut säästämään ensin hieman ylimääräistäkin. Jotenkin sitä hankintaa osaa sitten arvostaa hieman eri tavalla ja siitä pitää myös paremmin huolta, jotta tuotteen käyttöikä pysyy mahdollisimman hyvänä. Ajattelin muuten kirjoittaa tänne blogiin vielä ihan erikseen tuote-esittelyjä niistä vaatteista ja asusteista, jotka ovat olleet aivan nappivalinta ja jokaisen pennin arvoisia sekä esitellä myös joitain harmillisista hutiostoksiakin.

Halpistuotteita ja kirpputorien kiertämisen vaikeus

Minulla ei kuitenkaan ole joka kerta aikaa tai mielenkiintoa istua tuntikausia netissä tekemässä tuotevertailuja, joten kyllä todellakin sorrun välillä ostamaan sitä perus markettilaatua, kun pitää vain äkkiä saada jotain aluspaitoja hankittua tai uudet housut niiden vanhojen tilalle, joiden polvipussit roikkuvat jo nilkoissa. En myöskään ole oikein onnistunut löytämään juuri niitä omia tiettyjä luottomerkkejäni tai jälleenmyyjiä, joiden kautta tiedän saavani aina priimaa, mistä syystä tuttua perushuttua on välillä niin paljon helpompi ostaa.

Hankin etenkin vaatteet myös aina uutena. Nuorempana vielä pikkupaikkakunnalla asuessani yritin koluta kirppareita minimibudjettini kanssa, mutta en ole oikein ikinä onnistunut tekemään niistä mitään löytöjä. Muistan varsinkin itsepalvelukirpputorit sellaisina sekavina varastoina, joissa pitkille pöydille asetellut tavarat oli pengottu iloiseksi sekamelskaksi ja kaikkialla haisi ummehtunut kellarin tuoksu. Ei tosiaankaan inspiroinut viedä yhtään mitään kotiin sellaisista paikoista.

Miksi muuten edelleenkin puhutaan kirpputoreista? Kirppuisten tuotteiden ostamisesta? Relove ja second hand -konseptit kuulostavat ainakin omaan korvaani paljon houkuttelevammilta. Pitäisi varmaan antaa 2020 -luvun kirppiksille vielä täysin uusi mahdollisuus. PK-seudulla on varmasti täysin eritasoinen tarjonta, kuin pikkupaikkakunnalla aikanaan.

Jäin nyt vielä oikein makustelemaan sellaista normaalia alkukevään päivää, jolloin kävisin ensin töissä oikealla toimistolla ja sitten vaikka kaverin kanssa kahvilla, että mitä oikein pukisin päälleni villeimmissä fantasioissani. Asuvalintani olisi todennäköisesti kutakuinkin:

  • Laskeutuva toppi tai t-paita, silkkisekoitetta, kirkas tai pastellin sävyinen.
  • Päälle ohut avoin neuletakki, vaalea neutraalin värinen.
  • Laskeutuvat leveälahkeiset housut, mustat, topin/t-paidan helma housujen sisään.
  • Tennarit, vaaleat, saa olla hieman pohjaa.
  • Villakangastakki, beige.
  • Tote bag olalle ja menoksi! Ai että.

Olisi kiva tietää, millainen tyyli juuri sinulla on ja millainen olet kuluttajana! Olemmeko kuin kaksi Marjaanaa, vai hiukan eri planeetoilta? Jos sinulta löytyy oma blogi tai Instatili, jossa esittelet tyyliäsi, olisi kiva saada linkkiä kommenttikenttään, niin voisin käydä kuikuilemassa, miltä sinun tyylisi näyttää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.